keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Tradenologia 2015, toinen & kolmas päivä



Olin ensimmäisenä hereillä, totta kai. Joukkueemme kapteenina minulle oli asetettu herätysvastuu, sillä halusimme kaikki rynnätä heti aamusta korjailemaan itseämme hotelliaamupalalle. Hassunhauskana veikkona asetin herätyskelloni soimaan kahdeksalta, ja niinpä juurikin siihen kellonaikaan rupesin ravistelemaan rakkaita joukkuetovereitani hereille - tältä kohtalolta ei säästynyt joukkueemme toinen puolisko, joiden huoneeseen rynnistin seuraavaksi. Olivat tosin jo hereillä, argh.

Kuten arvata saattaa, aamupalalta ei kauheasti innokkaita ja leveästi hymyileviä opiskelijoita kello kahdeksalta aamulla löytynyt. Haalarit olivat harvassa ja pääosin saimme syödä runsaan aamupalamme rauhassa, melko hiljaisissa tunnelmissa. Meillä olisi suuri päivä tiedossa, joten tankkaamisen tarve oli tietysti kova. Tänään olisi tarkoitus jaksaa suorittaa koko päivän aikana kahdeksan rastia ja selvitä vielä toisen kerran jatkoille Ilonaan, Kasmirin keikalle. Myös omasta olotilasta sekä fiiliksestä pitäisi jaksaa pitää huolta koko päivän ajan: tavoite, joka ei ole aina niin helppoa toteuttaa.

Niinpä ahtauduimme aamupalan jälkeen takaisin hotellihuoneeseen ja lähdimme herättelemään taas opiskelijarientofiilistämme, heti aamusta: aikainen lintu nappaa madon, uskon. Itse keitin ystäväni kanssa noin kolmet kupit rauhoittavaa vihreää teetä. Vuorottelimme kauppareissujen kanssa ja ostimme täydennyksiä virvoke- sekä ruokavarastoihimme.

Kun muukin hotelli alkoi heräämään, palautui taas eilinen tunnelma takaisin hotellin käytäville: ei toki yhtä riehakkaana, olimmehan vielä reilusti aamupäivän puolella. Pallottelin itse useamman kerran taas eri huoneiden väliä tunnustellen muiden joukkueiden tunnelmia päivää varten: oli melkein absurdia, että kohta pitäisi taas lähteä rymyämään.

Rasti, joka olisi sopinut lähinnä seuraavalle aamulle.

Joukkueemme ei ollut varautunut juurikaan matkaan rastilahjuksin, joten tyydyimme haalimaan rastipisteemme lähinnä hyvällä fiiliksellä ja suorituksella: harmi kyllä hyvä suoritus ei vaikuttanut aivan kamalasti painavan pistemäärässä, jos lahjukset jäivät saamatta. Ehkä tästä opittiin jotain. Suunnistimme etenkin ulkoilmarasteille, jostain kumman syystä pieniin baareihin ei juuri nyt huvittanut ahtautua sisälle. Rasteilla pääsi esimerkiksi heittelemään esineitä, piirtämään sekä juomaan eriskummallisia juomia.

Vaikka tämä olikin rastitapahtuma, tuntui paras fiilis ja meno löytyvän kuitenkin aina hotellilta, minne valtaosa pakkautuikin mitä pidemmälle päivää mentiin. Monet selvisivät rasteilta jo varsin aikaisin, myös meidän joukkueemme. Mitä enemmän joukkueita palasi takaisin hotellille, sitä enemmän pääsimme taas eiliseen hullunhauskaan hotellifiilikseen. Illan pimetessä sitä fiilistä ei olisi voinut paremmaksi enää tehdä.

Jatkot Ilonassa olivat juuri sellaiset kuin voisi näin laajalta opiskelijatapahtumalta odottaa. Baarin ollessa täynnä iloista opiskelijaväkeä, tunnelma hakee totta kai vertaistaan ja tuttuja löytää joka kulman takaa. Siinä tuulessa ja tuiskeessa allekirjoittaneelta menivät esimerkiksi palkintojenjako ja mussukka-Kasmirin keikka aivan täysin ohi: lystiä pitäessä aika kuluu niin nopeasti. Niinpä löysinkin itseni pian taas heräämässä hotellilta, tällä kertaa lauantaiaamuna - olotilana pääosin harmitus siitä, että kotiin pitäisi lähteä.

Kas vain, Kasmir.

Paluu bussilla Joensuuhun oli tällä kertaa verrattaen hiljaisempi: ei kuitenkaan aave
mainen, niin kuin moni povasi etukäteen. Ilmeisesti useamman vuoden harjoittelu oli tuottanut tulosta, sillä retkikuntamme kisakunto haki selkeästi vertaistaan. Takapenkillä päivittelimme keskenämme tilannetta, muistelimme yhteisiä hauskoja hetkiä Tradenologia 2015:n ajalta ja suunnittelimme tulevaa. Vastaaviin tapahtumiin olisi syytä lähteä jatkossakin, varsinkin, jos samankaltainen yhteispoppoo saataisiin lähtemään mukaan. Olihan tämänkin reissun suola ehdottomasti se porukka, jonka kanssa tänne tultiin: enkä puhu pelkästään omasta joukkueestamme, vaan koko bussilastillisesta iloisia ja inspiroituneita opiskelijoita, jotka kanssamme lähtivät Lappeenrantaa valloittamaan oransseissa haalareissa.


Kotimatkalta löytyi olento, joka kummasti muistutti aamuista olotilaa.

Kiittäen seurasta ja katse kohti tulevaa,

- Jaani, joukkue Kakarako

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti