sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Tradenologia 2015, ensimmäinen päivä



Opiskelijatapahtumat ovat aina hauskoja. Sitä voisi siis kuvitella, että kaksipäiväinen opiskelijatapahtuma-rymäys olisi tuplasti hauskempi kuin yksipäiväinen tylsä pikkuveljensä. Rohkenenkin todeta, että Tradenologia 2015 lunasti ylläolevan helpon metaforan kädet selän taakse sidottuina ja verkot tötteröllä.

Suuri ja maukas retkemme alkoi siitä, kun kokoonnuimme matkaanlähtöpäivänä, torstaina, innokkaan iloisella joukollamme torinlaidan bussipysäkille. Joukossa oli vallitsevasti ja Killan jäsenistön mukaisesti hyvin oranssinpuhuvaa väkeä, vaikka joukkoomme mahtuikin yksi violettiin pukeutunut insinööri. Jo ahtautuessamme bussiin tunnelma oli korkealla ja matkan alkuun Tradenologia-joukkueittemme kapteenit kävivät esittelemässä omat joukkueensa koko retkikunnalle bussin etuosassa.

Retkikunnalle ei ollut epäselvää, kuinka näyttää iloiselta kuvassa.
Vaikka Joensuu-Lappeenranta -matka ei olekaan bussilla pitkä (kuten esimerkiksi Oululaisilla tradenomisisaruksillamme), oli Kilta silti järjestänyt hauskaa yhteistä puuhaa matkamme ratoksi. Rohkeimmat retkikunnastamme saivat käydä hauskuuttamassa ja viihdyttämässä koko joukkiota bussin etuosassa ja jokainen uhrautuvasti eteen astunut rohkelikko palkittiin asianmukaisesti. Viihdytysosio painottui hullunhauskoihin insinöörivitseihin, joista joukkoomme soluttautunut insinööripoju oli varsin innoissaan.
Takapenkin pahat pojat.

Matka kului kuin siivillä ja puolenvälin välipysähdyksellämme eräälle metropolia muistuttavalle huoltoasemalle päätimme ottaa ikimuistoisen yhteiskuvan. Ketään ei lavastettu hymyilemään!

Ennen. Olisi hauska nähdä kuva, jonka otsikko olisi "Jälkeen".
Bussinkeulan koskettaessa Lappeenrannan rajaa saimme ex-paikalliselta retkikuntalaiseltamme lyhyen esittelyn kaupungista, bussimme suunnistaessa Lappeenrannan mutkikkaita katuja kohti hotellia. Ohitimme lukuisia nähtävyyksiä, kuten vaikkapa paikallisen McDonaldsin ja muutaman kebab-ravintolan. Lappeenranta näytti juuri niin vastaanottavaiselta kuin olin villeissä kuvitelmissani haaveillutkin.

Hotellilla huoneet ja rastipassit lunastettuamme joukkueille jäi muutama tunti luppoaikaa, ja suuri retkikuntamme hajautuikin joukkueittain ympäri kaupunkia: jotkut syömään, jotkut ihailemaan nähtävyyksiä. Oma joukkueemme suunnisti hyödyntämään Tradenologian tarjoamat Amarillon ruokatarjoukset. Kylläisinä olisi helpompi rymistellä torstaipäivälle varatut kolme rastia.

Ensimmäisellä rastilla Tradenologian syvempi olemus selvisi meillekin: rasteilta lunastaisimme yksittäisiä sanoja, joista sitten tapahtuman lopuksi saisimme muodostaa tarinan, jonka tulisi selittää tahi ratkoa murhan, joka kuvitteellisesti oli sattunut Lappeenrannassa. Tapahtumassa palkintoja voisi haalia itselleen parhaalla tarinalla tai isoimmalla kasalla pisteitä, joita saisi hyvistä rastisuorituksista ja oman joukkueen fiiliksestä. Oma joukkueemme keskittyi pääosin fiilikseen, tarinamme lutviutuisi sitten lopulta itsekseen jos olisi lutviutuakseen.

Vaikka suurin osa illasta menikin rasteille jonottaessa, tuntui tunnelma olevan kaikilla vastaantulevilla joukkueilla aivan katossa: tuntemattomiin on tällaisissa tapahtumissa aivan järkyttävän helppo tutustua. Jokainen vastaantullut tuntui olevan varsin vastaanottavainen uusille tuttavuuksille, mikä onkin hyvin tyypillistä ja ehkä paras puoli opiskelijatapahtumissa. Tilannehuumori ja spontaanit sattumat tekivät torstai-illastamme varsin lystiä.

Pojat tekevät tuttavuutta.


Luotuamme oman lovemme Lappeenrannan torstaiseen yöelämään ja selätettyämme illalle asetetut kolme rastia, oli aika siirtyä hotellille odottelemaan jatkoja Viihdemaailma Ilonassa. Hotellin ollessa varsin täynnä varsinkin ulkopaikkakunnilta saapuneita opiskelijoita, jokainen lukija voi omassa päässään kuvitella, millainen lystikäs atmosfääri myös hotellissa vallitsi: huoneiden ovia auki pitkin käytävää, jokainen huone täynnä huvittelevia opiskelijoita, joista jokainen toivottamassa sinut, tuntemattoman, tervetulleeksi viettämään aikaa huoneeseensa. Oranssihaalarisen tullessa vastaan sait poikkeuksetta osaksesi iloisen tervehdyksen.

Ilta jatkui hotellista osalla Ilonaan, jotkut jäivät viettämään aikaa hotellille. Osa säästeli voimiaan perjantaita varten, minkä aikana olisi tarkoitus käydä kahdeksan rastia lisää. Oman loppuillan kulustaan huolimatta jokaisella meistä taisi kuitenkin olla ekana päivänä aika hauskaa.




- Jaani, joukkue Kakarako



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti