keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Tradenologia 2015, toinen & kolmas päivä



Olin ensimmäisenä hereillä, totta kai. Joukkueemme kapteenina minulle oli asetettu herätysvastuu, sillä halusimme kaikki rynnätä heti aamusta korjailemaan itseämme hotelliaamupalalle. Hassunhauskana veikkona asetin herätyskelloni soimaan kahdeksalta, ja niinpä juurikin siihen kellonaikaan rupesin ravistelemaan rakkaita joukkuetovereitani hereille - tältä kohtalolta ei säästynyt joukkueemme toinen puolisko, joiden huoneeseen rynnistin seuraavaksi. Olivat tosin jo hereillä, argh.

Kuten arvata saattaa, aamupalalta ei kauheasti innokkaita ja leveästi hymyileviä opiskelijoita kello kahdeksalta aamulla löytynyt. Haalarit olivat harvassa ja pääosin saimme syödä runsaan aamupalamme rauhassa, melko hiljaisissa tunnelmissa. Meillä olisi suuri päivä tiedossa, joten tankkaamisen tarve oli tietysti kova. Tänään olisi tarkoitus jaksaa suorittaa koko päivän aikana kahdeksan rastia ja selvitä vielä toisen kerran jatkoille Ilonaan, Kasmirin keikalle. Myös omasta olotilasta sekä fiiliksestä pitäisi jaksaa pitää huolta koko päivän ajan: tavoite, joka ei ole aina niin helppoa toteuttaa.

Niinpä ahtauduimme aamupalan jälkeen takaisin hotellihuoneeseen ja lähdimme herättelemään taas opiskelijarientofiilistämme, heti aamusta: aikainen lintu nappaa madon, uskon. Itse keitin ystäväni kanssa noin kolmet kupit rauhoittavaa vihreää teetä. Vuorottelimme kauppareissujen kanssa ja ostimme täydennyksiä virvoke- sekä ruokavarastoihimme.

Kun muukin hotelli alkoi heräämään, palautui taas eilinen tunnelma takaisin hotellin käytäville: ei toki yhtä riehakkaana, olimmehan vielä reilusti aamupäivän puolella. Pallottelin itse useamman kerran taas eri huoneiden väliä tunnustellen muiden joukkueiden tunnelmia päivää varten: oli melkein absurdia, että kohta pitäisi taas lähteä rymyämään.

Rasti, joka olisi sopinut lähinnä seuraavalle aamulle.

Joukkueemme ei ollut varautunut juurikaan matkaan rastilahjuksin, joten tyydyimme haalimaan rastipisteemme lähinnä hyvällä fiiliksellä ja suorituksella: harmi kyllä hyvä suoritus ei vaikuttanut aivan kamalasti painavan pistemäärässä, jos lahjukset jäivät saamatta. Ehkä tästä opittiin jotain. Suunnistimme etenkin ulkoilmarasteille, jostain kumman syystä pieniin baareihin ei juuri nyt huvittanut ahtautua sisälle. Rasteilla pääsi esimerkiksi heittelemään esineitä, piirtämään sekä juomaan eriskummallisia juomia.

Vaikka tämä olikin rastitapahtuma, tuntui paras fiilis ja meno löytyvän kuitenkin aina hotellilta, minne valtaosa pakkautuikin mitä pidemmälle päivää mentiin. Monet selvisivät rasteilta jo varsin aikaisin, myös meidän joukkueemme. Mitä enemmän joukkueita palasi takaisin hotellille, sitä enemmän pääsimme taas eiliseen hullunhauskaan hotellifiilikseen. Illan pimetessä sitä fiilistä ei olisi voinut paremmaksi enää tehdä.

Jatkot Ilonassa olivat juuri sellaiset kuin voisi näin laajalta opiskelijatapahtumalta odottaa. Baarin ollessa täynnä iloista opiskelijaväkeä, tunnelma hakee totta kai vertaistaan ja tuttuja löytää joka kulman takaa. Siinä tuulessa ja tuiskeessa allekirjoittaneelta menivät esimerkiksi palkintojenjako ja mussukka-Kasmirin keikka aivan täysin ohi: lystiä pitäessä aika kuluu niin nopeasti. Niinpä löysinkin itseni pian taas heräämässä hotellilta, tällä kertaa lauantaiaamuna - olotilana pääosin harmitus siitä, että kotiin pitäisi lähteä.

Kas vain, Kasmir.

Paluu bussilla Joensuuhun oli tällä kertaa verrattaen hiljaisempi: ei kuitenkaan aave
mainen, niin kuin moni povasi etukäteen. Ilmeisesti useamman vuoden harjoittelu oli tuottanut tulosta, sillä retkikuntamme kisakunto haki selkeästi vertaistaan. Takapenkillä päivittelimme keskenämme tilannetta, muistelimme yhteisiä hauskoja hetkiä Tradenologia 2015:n ajalta ja suunnittelimme tulevaa. Vastaaviin tapahtumiin olisi syytä lähteä jatkossakin, varsinkin, jos samankaltainen yhteispoppoo saataisiin lähtemään mukaan. Olihan tämänkin reissun suola ehdottomasti se porukka, jonka kanssa tänne tultiin: enkä puhu pelkästään omasta joukkueestamme, vaan koko bussilastillisesta iloisia ja inspiroituneita opiskelijoita, jotka kanssamme lähtivät Lappeenrantaa valloittamaan oransseissa haalareissa.


Kotimatkalta löytyi olento, joka kummasti muistutti aamuista olotilaa.

Kiittäen seurasta ja katse kohti tulevaa,

- Jaani, joukkue Kakarako

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Tradenologia 2015, ensimmäinen päivä



Opiskelijatapahtumat ovat aina hauskoja. Sitä voisi siis kuvitella, että kaksipäiväinen opiskelijatapahtuma-rymäys olisi tuplasti hauskempi kuin yksipäiväinen tylsä pikkuveljensä. Rohkenenkin todeta, että Tradenologia 2015 lunasti ylläolevan helpon metaforan kädet selän taakse sidottuina ja verkot tötteröllä.

Suuri ja maukas retkemme alkoi siitä, kun kokoonnuimme matkaanlähtöpäivänä, torstaina, innokkaan iloisella joukollamme torinlaidan bussipysäkille. Joukossa oli vallitsevasti ja Killan jäsenistön mukaisesti hyvin oranssinpuhuvaa väkeä, vaikka joukkoomme mahtuikin yksi violettiin pukeutunut insinööri. Jo ahtautuessamme bussiin tunnelma oli korkealla ja matkan alkuun Tradenologia-joukkueittemme kapteenit kävivät esittelemässä omat joukkueensa koko retkikunnalle bussin etuosassa.

Retkikunnalle ei ollut epäselvää, kuinka näyttää iloiselta kuvassa.
Vaikka Joensuu-Lappeenranta -matka ei olekaan bussilla pitkä (kuten esimerkiksi Oululaisilla tradenomisisaruksillamme), oli Kilta silti järjestänyt hauskaa yhteistä puuhaa matkamme ratoksi. Rohkeimmat retkikunnastamme saivat käydä hauskuuttamassa ja viihdyttämässä koko joukkiota bussin etuosassa ja jokainen uhrautuvasti eteen astunut rohkelikko palkittiin asianmukaisesti. Viihdytysosio painottui hullunhauskoihin insinöörivitseihin, joista joukkoomme soluttautunut insinööripoju oli varsin innoissaan.
Takapenkin pahat pojat.

Matka kului kuin siivillä ja puolenvälin välipysähdyksellämme eräälle metropolia muistuttavalle huoltoasemalle päätimme ottaa ikimuistoisen yhteiskuvan. Ketään ei lavastettu hymyilemään!

Ennen. Olisi hauska nähdä kuva, jonka otsikko olisi "Jälkeen".
Bussinkeulan koskettaessa Lappeenrannan rajaa saimme ex-paikalliselta retkikuntalaiseltamme lyhyen esittelyn kaupungista, bussimme suunnistaessa Lappeenrannan mutkikkaita katuja kohti hotellia. Ohitimme lukuisia nähtävyyksiä, kuten vaikkapa paikallisen McDonaldsin ja muutaman kebab-ravintolan. Lappeenranta näytti juuri niin vastaanottavaiselta kuin olin villeissä kuvitelmissani haaveillutkin.

Hotellilla huoneet ja rastipassit lunastettuamme joukkueille jäi muutama tunti luppoaikaa, ja suuri retkikuntamme hajautuikin joukkueittain ympäri kaupunkia: jotkut syömään, jotkut ihailemaan nähtävyyksiä. Oma joukkueemme suunnisti hyödyntämään Tradenologian tarjoamat Amarillon ruokatarjoukset. Kylläisinä olisi helpompi rymistellä torstaipäivälle varatut kolme rastia.

Ensimmäisellä rastilla Tradenologian syvempi olemus selvisi meillekin: rasteilta lunastaisimme yksittäisiä sanoja, joista sitten tapahtuman lopuksi saisimme muodostaa tarinan, jonka tulisi selittää tahi ratkoa murhan, joka kuvitteellisesti oli sattunut Lappeenrannassa. Tapahtumassa palkintoja voisi haalia itselleen parhaalla tarinalla tai isoimmalla kasalla pisteitä, joita saisi hyvistä rastisuorituksista ja oman joukkueen fiiliksestä. Oma joukkueemme keskittyi pääosin fiilikseen, tarinamme lutviutuisi sitten lopulta itsekseen jos olisi lutviutuakseen.

Vaikka suurin osa illasta menikin rasteille jonottaessa, tuntui tunnelma olevan kaikilla vastaantulevilla joukkueilla aivan katossa: tuntemattomiin on tällaisissa tapahtumissa aivan järkyttävän helppo tutustua. Jokainen vastaantullut tuntui olevan varsin vastaanottavainen uusille tuttavuuksille, mikä onkin hyvin tyypillistä ja ehkä paras puoli opiskelijatapahtumissa. Tilannehuumori ja spontaanit sattumat tekivät torstai-illastamme varsin lystiä.

Pojat tekevät tuttavuutta.


Luotuamme oman lovemme Lappeenrannan torstaiseen yöelämään ja selätettyämme illalle asetetut kolme rastia, oli aika siirtyä hotellille odottelemaan jatkoja Viihdemaailma Ilonassa. Hotellin ollessa varsin täynnä varsinkin ulkopaikkakunnilta saapuneita opiskelijoita, jokainen lukija voi omassa päässään kuvitella, millainen lystikäs atmosfääri myös hotellissa vallitsi: huoneiden ovia auki pitkin käytävää, jokainen huone täynnä huvittelevia opiskelijoita, joista jokainen toivottamassa sinut, tuntemattoman, tervetulleeksi viettämään aikaa huoneeseensa. Oranssihaalarisen tullessa vastaan sait poikkeuksetta osaksesi iloisen tervehdyksen.

Ilta jatkui hotellista osalla Ilonaan, jotkut jäivät viettämään aikaa hotellille. Osa säästeli voimiaan perjantaita varten, minkä aikana olisi tarkoitus käydä kahdeksan rastia lisää. Oman loppuillan kulustaan huolimatta jokaisella meistä taisi kuitenkin olla ekana päivänä aika hauskaa.




- Jaani, joukkue Kakarako